"Millä tavalla?" kysyi Véronique, joka vastoin tahtoaankin tunsi samaa turvapaikan tarvetta vihollisten varalta.
"Milläkö tavalla? Siitä puhuttiin paljon saarella varsinkin tänä vuonna, ja Maguennoc oli päättänyt, että heti ensimmäisten hyökkäysten tapahtuessa kaikki pakenisivat priiorintaloon."
"Priiorintaloon? Miksikä sinne?"
"Koska siellä voi puolustautua. Rantakalliot ovat äkkijyrkkiä. Siellä on joka puolelta turvassa."
"Entä silta?"
"Maguennoc ja Honorine olivat järjestäneet kaikki edeltäpäin. Kahdenkymmenen askeleen päässä sillasta vasemmalla on pieni hökkeli. Sinne he olivat hankkineet öljyvaraston. Kolme, neljä leilillistä valeltuna sillalle ja raapaisu tulitikulla; muuta ei olisi tarvittu. Silloin olisi oltu kuin kotonaan. Ei mitään yhteyttä, ei hyökkäyksen mahdollisuutta."
"Mutta mikseivät ne sitten tulleetkaan priiorintaloon, vaan pakenivat veneillä?"
"Veneisiin astuminen, pakeneminen, se oli viisaampaa. Mutta nyt meillä ei enää ole valinnan varaa."
"Ja me lähtisimme?"
"Heti paikalla. Vielä on päivänvaloa, ja päivällä on turvallisempaa kuin yöllä."