Beautrelet hymyili:
"Älä naura! Vastaa!"
"Vastaan, että minulle on kovin vastenmielistä toimia tahtoanne vastaan, mutta minä olen luvannut puhua, ja minä puhun."
"Puhu sitten siihen laatuun kuin olen nyt viittaillut."
"Minä puhun totuuden!" huudahti Beautrelet innostuneesti. "Siinä on jotakin teille käsittämätöntä: ilo tai oikeammin sanoen tarvis lausua täsmälleen, miten asia on, ja lausua se korkealla äänellä. Totuus on aivoissani, jotka ovat arvanneet ja keksineet sen, ja sen täytyy astua esiin alastomana ja värisevänä. Kirjoitus tulee siis painetuksi juuri sellaisena kuin se on käsistäni lähtenyt. Saadaan tietää, että Lupin elää, saadaan tietää syy, miksi hän tahtoi joutua kuolleiden lukuun. Kaikki saadaan tietää."
Ja hän lisäsi tyynesti:
"Eikä isääni siepata."
He vaikenivat taas molemmin ja katselivat lakkaamatta toisiaan. Säilät olivat täydellä todella iskeneet ristikkäin.
Seurasi kolea hiljaisuus, kuten kuoloniskun edellä. Kuka sen löisi?
Lupin virkahti: