"Minulla on yhtä ja toista tekemistä työpajassa... ehkä on parasta, että menemme kotiin..."
Hän vaikeni. Isidore ei ollut kääntänyt katsettaan valokuvasta; hän tutki sitä yhä tarkoin. Viimein kysyi nuori mies:
"Eikö kappaleen matkaa kaupungin ulkopuolella ole eräs ravintola nimeltä Lion-d'Or (Kultainen Leijona)?"
"Kyllä, lieuen päässä täältä."
"Valognesin tien varrella, eikö totta?"
"Aivan niin."
"Minullapa on täysi syy otaksua, että tuo majatalo on ollut Lupinin ystävien pääkortteerina. Sieltä käsin he ovat asettuneet yhteyteen isäni kanssa."
"Mitä ajattelettekaan! Isänne ei puhutellut ketään. Hän ei tavannut ketään."
"Hän ei tavannut ketään, mutta tässä on käytetty välittäjää."
"Mitä todistuksia teillä on siitä?"