"Tämä valokuva."
"Sehän on teidän?"
"Minun kuvani kyllä, mutta minä en ole sitä lähettänyt. En ole edes nähnyt sitä. Se on tietämättäni otettu minusta Ambrumésyn raunioissa; luultavasti oli valokuuvajana tutkintotuomarin sihteeri, joka oli Arsène Lupinin rikostoveri."
"No —?"
"Tämä valokuva on ollut se passi, se loihtu, jolla on houkuteltu isäni luottamus."
"Mutta kuka houkutellut? Kuka on voinut tunkeutua huoneistooni?"
"Sitä en tiedä, mutta isäni on mennyt ansaan. Hänelle on sanottu, ja hän on uskonut, että minä olin läheisyydessä ja pyysin saada tavata häntä Lion-d'Orin majatalossa."
"Tuohan on hulluttelua! Kuinka voitte sellaista väittää?"
"Asia on aivan yksinkertainen. On matkittu minun käsialaani kortin taakse ja määrätty kohtauspaikka: Valognesin tietä, 3 km 400, Lionin ravintola. Isäni saapui ja hänet siepattiin kiinni, siinä kaikki."
"Voi niin olla", vastasi Froberval hämmentyneenä; "myönnän näin voineen käydä... mutta tämäkään ei selitä, kuinka hän on öiseen aikaan päässyt ulos".