Kysymys sai nyt muodon: "Minne on kuningattaren rukouskirja joutunut?"
Levättyään hetken Beautrelet neuvotteli ystävänsä isän, erään etevän keräilijän kanssa, jota useasti käytettiin virallisena asiantuntijana ja jota äskettäin valtion museoiden intendenttikin oli tarvinnut apunaan luetteloimistyössä.
"Marie Antoinetten rukouskirja?" huudahti hän. "Senhän kuningatar testamenttasi kamarineidilleen salaisella määräyksellä toimittaa se edelleen kreivi Fersenille. Kreivin suvussa sitä on säilytetty hellävaroen, ja nyt se on viisi vuotta ollut lasikuvun alla..."
"Missä?"
"Musée Carnevaletissa aivan yksinkertaisesti."
"Ja tämä museo avataan —?"
"Kahdenkymmenen minuutin kuluttua... kuten kaikkina aamuina."
— — —
Täsmälleen samalla minuutilla kun madame de Sévignén aikoinaan omistaman talon ovi avattiin, astui Isidore vaunuista ystävänsä keralla.
"Hei, herra Beautrelet!"