Mutta ottaessaan käsitelläkseen takakannen ja taivuttaessaan sitä hiukan havaitsi hän heti, että pergamentti hieman irtausi kannesta. Hän pisti sormensa rakoon... tunnusteli jotakin... paperia...
"Hei!" huudahti hän riemukkaasti. "Tässä se on... onko mahdollista..."
"Pian, pian!" huusivat toiset. "Mitä siekailette?"
Hän veti esille kokoontaitetun paperilapun.
"No, lukekaa toki! Se on kirjoitettu punaisella musteella... se näyttää vereltä... vaaleanpunaiselta vereltä... lukekaahan!"
Hän luki:
"Teille, Fersen. Poikaani varten. Lokakuun 16 p:nä 1793... Marie Antoinette."
Äkkiä pääsi Beautreletilta hämmästyksen huudahdus. Kuningattaren nimikirjoituksen alta hän luki... luki kaksi mustalla musteella kirjoitettua sanaa, joiden alla oli koukero... sanat: "Arsène Lupin".
"Marie Antoinette... Arsène Lupin."
Tuli hiljaisuus. Tuo kaksois-allekirjoitus, nämä molemmat yhteen liitetyt nimet, jotka oli löydetty rukouskirjasta, tuosta pyhäinjäännöksestä, jossa kuningatar poloisen avunhuuto oli vuosisadan tyhjiin kaikunut, tuo kauhistuttava päivämäärä 16 lokakuuta 1793, sama päivä, jona kuninkaallinen pää putosi, tämä kaikki oli niin kummastusta herättävää ja draamallista...