Kirjanen ja salakirjoitus olivat siis ainoat perusteet, joihin Lupin oli voinut turvautua. Niillä keinoin hän oli siis sommitellut koko rakennuksen. Ei mitään vierasta apua. Hän oli tutkinut nidettä ja salakirjoitusta... siinä kaikki.
No niin, eikö Beautrelet voisi käydä taisteluun samasta lähtökohdasta? Mitä hyödyttäisi mahdoton taistelu? Mitä hyödyttäisivät hänen muut tutkimuksensa, jotka — jos hänen onnistuisi välttää ne moninaiset ansat, jotka hänen tielleen viritettäisiin — parhaassa tapauksessa johtaisivat kehnoon tulokseen?
Hän teki varman päätöksen, ja sen mukaan toimiessa oli hänellä kohottava tunne siitä, että hän oli oikealla tiellä. Ensi työkseen erosi hän ilman tarpeettomia nuhteluja lyseotoveristaan, otti matkalaukkunsa ja muutti — monen mutkan ja kiertotien kautta — pieneen, keskellä Pariisia sijaitsevaan hotelliin. Toisinaan hän oli koko päivät hotellissa. Hän aterioitsi ruokasalissa. Muulloin hän istui huoneeseensa sulkeutuneena, ikkunaverhot alas laskettuina, miettien.
"Kymmenen päivää", oli Lupin sanonut. Beautrelet koetti unohtaa kaikki mitä hän oli tehnyt ja ainoastaan muistaa kirjasen ja salakirjoituksen. Hänen korkeimpana kunnianhimonaan oli ehtiä suoriutuneeksi tästä tehtävästään kymmenessä päivässä. Mutta kymmenes päivä meni, yhdestoista ja kahdestoista samaten. Kolmantenatoista päivänä hänen aivoissaan välähti, ja sillä hämmästyttävällä vauhdilla, jolla aatokset toisinaan kehittyvät meissä kuin ihmeelliset kasvit, pistäysi totuus esille, varttui, vahvistui. Kolmannentoista päivän iltana hän ei tiennyt arvoituksen ratkaisua, mutta hän tunsi ihan varmaan yhden niitä menetelmiä, jotka saattoivat johtaa menestykseen, epäilemättä sen samaisen menetelmän, jota Lupin oli käyttänyt.
Sangen yksinkertainen menetelmä, joka johtui tästä ainoasta kysymyksestä: onko mitään yhteyttä kaikkien niiden enemmän tai vähemmän tärkeiden historiallisten tapausten välillä, joihin kirjanen liittää Onton neulan salaisuuden?
Tapausten moninainen laatu ei tehnyt vastausta helpoksi. Mutta perinjuurisella tarkastelullaan sai Beautrelet näistä kaikista tapauksista löytäneeksi oleellisesti yhtenäisen luonteen. Kaikki olivat poikkeuksetta sattuneet muinaisessa Neustriassa, joka suunnilleen vastasi nykyistä Normandiaa. Kaikki tuon satumaisen tarinan henkilöt ovat normandialaisia tai tulevat siksi tai toimivat normandialaisella maaperällä.
Jännittävä kulkue läpi vuosisatojen! Outoa nähdä kaikkien noiden paroonien, herttuain ja kuningasten eri tahoilta liikkeelle lähteneinä tapaavan toisensa tässä maailman kolkassa!
Beautrelet selaili historiaa umpimähkään. Rol eli Rollo, ensimmäinen normandialainen herttua, se piti salaisuutta hallussaan Saint-Clair-sur-Epten rauhansopimuksen jälkeen!
Wilhelm Valloittaja, Normandian herttua, Englannin kuningas, se käytti silmäneulan kaltaiseen kärkeen päättyvää lipputankoa!
Rouenissa englantilaiset polttavat Jeanne d'Arcin, joka tietää salaisuuden!