Hän kääntyi palvelijaan:
"Charolais, oletko sulkenut porraskäytäväin ovet herra Beautreletin jälkeen?"
"Kyllä, ja olen työntänyt varmuussalvat eteen."
Lupin nousi ylös.
"Kas niin, Raymonde, älä ole huolissasi... sinähän olet aivan kalpea!"
Hän lausui vaimolleen muutamia sanoja matalalla äänellä, palvelija nosti oviverhoa, ja he molemmat poistuivat.
Alhaalla kävi jyske selvemmäksi. Kuului kumeita iskuja, jotka uudistuivat säännöllisin väliajoin. Beautrelet ajatteli:
"Ganimard on menettänyt kärsivällisyytensä ja murtaa ovia."
Lupin jatkoi hyvin tyynesti ja kuin ei tosiaankaan olisi mitään kuullut:
"Neula oli tietysti hyvin huonossa kunnossa silloin kun onnistuin löytämään sen. Näytti siltä, että kukaan ei ollut tuntenut salaisuutta sataan vuoteen, jälkeen Ludvig XVI:n ja vallankumouksen. Tunneli uhkasi luhistua. Portaat olivat rappiolla. Vesi tunkeutui sisään. Minun täytyi pönkittää, lujittaa, rakentaa uudelleen."