"Mutta suljettu", muistutti Beautrelet. "Kukaan ei pääse täältä ulos eikä sisään."
"Kyllä minä", vastasi Lupin, "ja sen näytän sinulle".
Ensin hän vei pois Raymonden, ja palasi sitten noutamaan Beautreletia. Tämä empi.
"Pelkäätkö?" kysyi Lupin.
"Mitä sitten?"
"Torpeedoveneen ampuvan meidät upoksiin."
"En."
"Sitten tuumiskelet kai, eikö sinun velvollisuutesi ole käydä Ganimardin puolelle, oikeuden, yhteiskunnan, siveellisyyden puolelle sen sijaan että pidät yhtä Lupinin, häpeän, kunniattomuuden kanssa."
"Aivan niin."
"Pahaksi onneksi sinulla ei ole valinnan varaa, poikani... Nykyisin täytyy meidät molemmat uskoa kuolleiksi, jotta saan jäädä rauhaan... kuten tulevaisen kunniallisen ihmisen sopii vaatia. Myöhemmin, kun annan sinulle vapautesi, saat puhua mielesi mukaan... silloin ei minulla ole enää mitään varomista."