"Kuulehan, Holmes..."
Mutta hän keskeytti, käsittäen että sanat eivät tässä hyödyttäisi mitään. Mitä merkitsivät uhkaukset tuota tahdonvoiman ja ylpeyden jättiläistä vastaan, jolla oli Holmesin nimi.
Valmiina mihin hyvänsä hän pisti kätensä viittansa taskuun. Englantilainen ennätti ennen, ryntäsi vangitun naisen luo ja piti revolverinsa piippua parin tuuman päässä tämän ohimosta.
"Älä liikahda, Lupin, muutoin ammun."
Hänen molemmat apulaisensa vetivät esille pistoolinsa ja tähtäsivät Lupiniin.
Tämä ojentautui suoraksi ja hillitsi sielussaan kiehuvan raivon. Molemmat kädet taskuissa ja rinta käännettynä viholliseen kuin ampumatauluksi hän sanoi kylmästi:
"Kolmannen kerran, Holmes: jätä se nainen rauhaani"
Englantilainen nauroi pilkallisesti:
"Eikö muka ole oikeutta koskea häneen? — Kas niin, tarpeeksi on jo valehtelua! Sinun nimesi on yhtä vähän Valméras kuin Lupinkaan, sen nimen olet varastanut, kuten olet varastanut Charmeracen nimen. Ja tuo, jota sanot äidiksesi, on Victoire, vanha rikostoverisi ja hoitajattaresi..."
Holmes menetteli varomattomasti: kostonhalunsa houkuttelemana hän katseli Raymondea, jota nämä paljastukset kauhistuttivat. Lupin käytti hyväkseen hänen virhettään. Hän laukaisi revolverinsa salamannopeasti.