"Kirottua!" ulvahti Holmes, jonka läpiammuttu käsivarsi putosi hervottomana sivulle.
Hän huusi apulaisilleen:
"Ampukaa toki, te! Ampukaa toki!"
Mutta Lupin oli jo heittäytynyt heidän kimppuunsa, eikä kulunut kahtakaan sekuntia, kun jo oikeanpuolinen mies kaatui maahan haava rinnassaan, toisen murskatuin leuoin lyyhistyessä veräjää vasten.
"Irroita nyt itsesi nuorista, Victoire... sido heidät... ja nyt on asia sinun ja minun, englantilainen..."
Hän kumartui alas ja kähisi:
"Hoo, sinä lurjus..."
Holmes oli kohottanut aseensa vasemmalla kädellään ja tähtäsi häntä.
Laukaus... kirahdus... Raymonde oli heittäytynyt noiden kahden miehen väliin, kasvot englantilaiseen päin. Hän horjui, nosti käden kaulaansa, oikaisihe, hoippui ympäri ja kaatui Lupinin jalkoihin.
"Raymonde!... Raymonde!"