"Kello neljä ehtoopäivällä, käydessäni metsän läpi, kohtasin solatiellä teidän kokoisenne nuoren miehen. Hän oli pukeutunut kuten te, parta oli leikattu kuten teidän... ja sain ehdottomasti sen käsityksen, että hän ei halunnut tulla nähdyksi."
"Ja se olin minä?"
"On mahdotonta aivan ehdottoman jyrkästi vakuuttaa sitä, sillä muistini on hiukan hämärä. Mutta... mutta minusta tuntuu... yhdennäköisyys olisi muutoin kovin merkillinen..."
Herra Filleul oli kuin puusta pudonnut. Yksi rikollisista oli jo petkuttanut häntä; antaisiko hän nyt tämän koulupojaksi tekeytyneenkin vetää häntä nenästä? Nuoren miehen sävy tosin puhui hänen puolestaan, mutta eihän voi koskaan tietää...
"Mitä on teillä vastattavana, hyvä herraseni?"
"Että neiti erehtyy ja että voin sen helposti todistaa yhdellä ainoalla sanalla. Eilen siihen aikaan olin Veulesissa."
"Se teidän on todistettava. Missään tapauksessa ei asema enää ole sama. Korpraali, joku väestänne olkoon tämän herran seurana."
Isidore Beautreletin kasvot ilmaisivat syvää mielipahaa.
"Onko toimenpide pitkäaikainen?"
"Meidän täytyy ehtiä hankkia tarvittavat tiedot."