"Mitä?"
"Niin, tuon ison, alttarista irtautuneen kivilohkareen alla makasi jotakin... minä siirsin kiveä... ja kosketin... huh, sen muistan ikäni..."
"Missä hän on?"
"Täällä... Tunnetteko käryn? Ja tuossa... katsokaa..."
Hän valaisi kynttilällä maassa viruvaa liikkumatonta esinettä.
"Ooh —!" huudahti Beautrelet hirmustuneena.
Nuo kolme miestä kumartuivat nopeasti katsomaan. Siinä makasi puolialaston ruumis, laihana, kammottavana. Kellertävä, vihreään vivahtava iho paistoi sieltä täältä vaatteiden rei'istä. Mutta kamalin, aiheuttaen nuoren miehen äskeisen huudahduksen, oli kivilohkareen äsken rusentama pää, muodoton, hirveä sohju, missä ei ollut mitään piirteitä erotettavina.
— — —
Neljällä pitkällä harppauksella loikkasi Beautrelet ylös portaita ja pakeni ulos vapaaseen ilmaan.
Herra Filleul tapasi hänet makaamassa kasvot käsien varassa. Hän puheli: