"Tahdon saada paperin. Olen etsinyt sitä kolme päivää."
"Minulla ei sellaista ole."
"Valehtelet. Sisään tullessani näin sinun pistävän sen lompakkoosi."
"Entä sitten?"
"Entä sitten? Sinun täytyy luvata pysyä alallasi. Sinä suututat meitä. Anna meidän olla rauhassa ja hoida omia asioitasi. Kärsivällisyytemme on lopussa."
Hän astui muutamia askeleita eteenpäin, pistooli yhä suunnattuna nuoreen mieheen, ja hän puhui kumeasti antaen voimakkaan painon jok'ainoalle tavulle. Katse oli kova, hymy julma.
Beautreletin pintaa karmi. Ensi kertaa hän tunsi olevansa vaarassa. Ja millaisessa vaarassa! Hän tajusi seisovansa järkähtämättömän vihollisen edessä, sokean ja vastustamattoman voiman ahdistamana.
"Edelleen?" hän virkahti puolitukahtuneella äänellä.
"Ei muuta mitään. Sinä jäät vapaaksi... me tahdomme unohtaa..."
Vaitiolo. Brédoux jatkoi: