Hän loikkasi keskelle huonetta.
Kaksi laukausta pamahti. Isidore oli vetäissyt esille pistoolinsa ja ampunut.
"Ohitse, poikaseni", huusi Brédoux. "Kätesi vapisee, sinä pelkäät..."
He syöksähtivät painimaan ja kierivät lattialla.
Ovelle koputettiin kiivaasti.
Isidoren voimat uupuivat, hänen vastustajansa oli heti päässyt päälle päin. Rinnustus oli hyödytön. Veitsellä aseistettu käsi kohosi ilmaan ja iski alas nopeana kuin salama. Hän tunsi tuimaa kipua olkapäässään ja hellitti irti.
Hän tunsi käden kourivan takkinsa povitaskua ja ottavan paperin. Sitten hän puoli-ummistunein silmin näki miehen kiipeävän ikkunalaudan yli. —
Samat lehdet, jotka seuraavana aamuna kertoivat Ambrumésyn linnassa viimeksi sattuneista tapauksista, kappelin väärennetyistä taide-esineistä, Arsène Lupinin ja Raymonden ruumiiden löydöstä ja lopuksi tutkintotuomarin sihteerin Brédouxin tekemästä murhayrityksestä Beautreletia vastaan, — samat lehdet kertoivat myös Ganimardin kadonneen ja Sherlock Holmesin tulleen siepatuksi rosvojen haltuun sydänpäivällä keskellä Lontoota, hänen juuri ollessaan lähdössä Doveriin.
Lupinin joukko, jonka oli seitsentoistavuotiaan pojan erinomaisen terävä äly hetkeksi saattanut häiriöön, ryhtyi siis taas hyökkäämään ja voitti heti pitkin koko rintamaa. Lupinin molemmat suuret vastustajat Holmes ja Ganimard olivat poissa tieltä, eikä Beautrelet ollut taistelukunnossa. Poliisi oli voimaton. Ei ollut enää kenessäkään miestä taistelemaan moisia vihollisia vastaan.