TILTIL. Oi, kuinka ne ovat kauniita!… Mistä ne tulevat, keitä ne ovat?…
VALO. Ne ovat Lasten Onnia…
TILTIL. Saako niitä puhutella?
VALO. Se olisi turhaa, he laulavat, tanssivat, nauravat, mutta eivät osaa vielä puhua…
TILTIL ilosta säihkyen. Päivää! Hyvää päivää!… Katso tuota lihavaa tuolla, joka vain nauraa!… Voi, voi, kuinka niillä on kauniit posket, kuinka niillä on kauniit vaatteet!… Ovatko ne kaikki rikkaita?…
VALO. Eivät, täällä niinkuin kaikkialla muuallakin on enemmän köyhiä kuin rikkaita…
TILTIL. Missä ovat sitten köyhät?…
VALO. Heitä ei voi erottaa. Lapsen Onni pukeutuu aina siihen, mikä on kauneinta taivaassa ja maan päällä.
TILTIL voimatta enää pysyä paikoillaan. Tahtoisin tanssia heidän kanssaan…
VALO. Se on suorastaan mahdotonta, meillä ei ole aikaa… Näen, että Sininen Lintu ei ole heidän hallussaan… Sitäpaitsi, heillä on kiire, näetkös, nyt ne menivät jo… Ei heilläkään ole aikaa hukata, sillä lapsuus kestää kovin vähän aikaa…