TILTIL. Kuka hän on?
ONNI. Etkö tunne häntä vielä?… Mutta katsohan tarkemmin, avaahan toki silmäsi olentosi pohjaan saakka!… Nyt hän huomasi sinut, hän huomasi sinut!… Hän rientää luoksesi avoimin sylin… Se on äitisi ilo, se on, se on Äidinrakkauden-ilo, jolla ei ole maailmassa vertaa.
Muut Ilot juoksevat esiin joka taholta ja tervehdittyään häntä vetäytyvät kunnioittavasti syrjään Äidin-rakkauden-ilon tieltä.
ÄIDINRAKKAUS. Tiltil ja Mitil!… Kuinka, oletteko te täällä!… Minulla ei ollut aavistustakaan siitä! Olin aivan yksin kotona, ja nyt te yhtäkkiä tulette aina tänne taivaaseen saakka, jossa säteilee Ilossa kaikkien äitien sielu!… Mutta antakaahan, kun suutelen teitä, kun suutelen teitä!… Tulkaa syliini, molemmat, ei ole maailmassa suurempaa onnea!… Tiltil, miksi olet niin totinen? Ja sinä myös, Mitil?… Ettekö tunne äitinne rakkautta? Mutta katsokaahan toki, eivätkö nämä ole minun silmäni, minun huuleni, minun käsivarteni? Ettekö tunne niitä?
TILTIL. Minä tunnen, minä kyllä tunnen, mutta minä en tiennyt… Sinä olet äidin näköinen, mutta sinä olet paljon, paljon kauniimpi…
ÄIDINRAKKAUS. Tietysti, koskapa en enää vanhene… ja koska joka päivä antaa minulle uusia voimia, nuoruutta ja onnea… Jokainen hymyilysi keventää iästäni vuoden… Siellä kotona sitä ei näy, mutta täällä näkyy kaikki, ja se on totta se…
TILTIL ihastuneena, häntä vuoroon katsellen, vuoroon syleillen ja suudellen. Mistä kaikesta on tehty tämä sinun kaunis hameesi?… Onko se silkkiä vaiko hopeaa, vaiko helmiä?
ÄIDINRAKKAUS. Se on tehty suuteloista, hellistä katseista, hyväilyistä… jokainen uusi suudelma lisää siihen uuden auringon tai kuun säteen…
TILTIL. En olisi koskaan luullut sinua noin rikkaaksi… Mihin kummaan sinä kätkit tuon pukusi? Oliko se siinä kaapissa, jonka avain on isällä?
ÄIDINRAKKAUS. Eihän, se on minulla aina ylläni, vaikkei sitä näy, koska emme näe mitään silloin, kun emme osaa katsoa… Kaikki äidit ovat rikkaita silloin, kun rakastavat lapsiaan… Ei ole silloin köyhiä, ei ole rumia, ei ole vanhoja… Heidän rakkautensa on aina heidän ihanin Ilonsa… Ja kun he näyttävät olevan suruissaan, ei tarvitse muuta kuin että he saavat tai antavat suudelman, niin muuttuvat heidän kyyneleensä tähdiksi, jotka kimmeltävät kirkkaina heidän silmiensä pohjassa…