AIKA. Sinusta, niin, mutta tässä ei kysytäkään sinulta… Kun on lähdettävä, niin on lähdettävä!… Pian vain… Eteenpäin!…
ERÄS LAPSI astuu esiin. Antakaa minun mennä hänen sijassaan… Me vaihdamme paikkaa!… Sanotaan, että minun vanhempani ovat vanhat ja että he ovat jo kauan odottaneet minua!…
AIKA. Ei käy päinsä… Hetki on hetki ja aika on aika… Ei tulisi loppua koskaan, jos tässä rupeaisi teitä kuuntelemaan… Mikä tahtoo, mikä ei tahdo, milloin on liika varhaista, milloin liika myöhäistä… (Työntäen takaisin lapset, jotka ovat täyttäneet kynnyksen.) Ei niin lähelle, lapsukaiset… Uteliaat pois… Niillä, jotka eivät tänään lähde, ei ole mitään asiaa ulos… Nyt on teillä kiire, mutta kun vuoronne tulee, pelkäätte ja alatte peräytyä… Tuossa onkin jo neljä, jotka vapisevat kuin haavanlehdet… (Eräälle lapselle, joka juuri kun on astumassa kynnyksen yli, yhtäkkiä peräytyy.) Mitä nyt?… Mikä sinulle tuli?…
LAPSI. Kun minä unohdin sen rasian, jossa on ne kaksi rikosta, jotka minun pitää tehdä…
TOINEN LAPSI. Ja minä sen pikku ruukun, jossa on se aate, jolla minun pitää valistaa kansanjoukkoja…
KOLMAS LAPSI. Minä unohdin kaikkein kauneimman päärynäpuuni ymppäysoksan…
AIKA. Juoskaa pian ne noutamaan!… Ei ole enää jälellä kuin kuusi sataa kaksitoista sekuntia… Aamuruskon pursi pullistelee jo purjeitaan ilmoittaakseen, että se jo odottaa… Jos tulette liian myöhään, jäätte syntymättä… Pian siis, pursi vartoo!… (Ottaa kiinni lapsen, joka aikoo pujahtaa hänen sääriensä lomitse päästäkseen sillalle.) Vai sinä, eläpäs! Sinä jo kolmannen kerran koetat päästä syntymään ennen vuoroasi… Jos se tapahtuu vielä kerran, saat mennä odottamaan vuoroasi sisareni Iankaikkisuuden luo; saat nähdä, onko siellä hauskempi ollaksesi… Mutta olemmeko nyt valmiit?… Ovatko kaikki paikoillaan?… (Silmäilee tarkastellen jo purteen istuneita lapsia.) Yksi puuttuu vielä… On turha kätkeytyäksesi toisten taa, kyllä minä sinut sieltäkin löydän… Ei minua petetä… Hoi sinä siellä, sinä, jota sanotaan Rakastavaiseksi, heitä hyvästit hempukallesi…
Pienokaiset, joita nimitetään "Rakastuneiksi", lähestyvät hellässä syleilyssä ja kasvot kalpeina epätoivosta Aikaa ja polvistuvat hänen eteensä.
ENSIMÄINEN LAPSI. Hyvä herra Aika, antakaa minun jäädä hänen luokseen!…
TOINEN LAPSI. Hyvä herra Aika, antakaa minun lähteä hänen kanssaan!…