VALO. Tai ehkä minä… Eihän tiedä… kuinka hyvänsä, tämän seinän takana on huone, jonka olet nähnyt monen monta kertaa elämässäsi…
TILTIL. Monen monta kertaa elämässäni?
VALO. Niin juuri, pikku unikeko… Se on se talo, josta lähdimme eräänä iltana päivälleen vuosi sitten…
TILTIL. Päivälleen vuosi sitten? Mutta sittenhän se on?…
VALO. Jokos silmäsi repesivät!… Niin juuri; se on vanhempiesi koti…
TILTIL lähestyy ovea. Niinpä niin… Todellakin… Nyt minä… Tämä pieni ovi… Tämä on meidän oven linkku… Ovatko ne siellä? Olemmeko äidin luona?… Minä tahdon mennä heti paikalla sisään… Minä tahdon suudella ja syleillä häntä heti paikalla…
VALO. Malta hiukan… He nukkuvat vielä sikeästi; ei pidä herättää heitä kovin äkkiä… Eikä ovi muuten avautuisikaan, ennenkuin kello lyö…
TILTIL. Täytyykö sitä odottaa vielä kauan?…
VALO. Ah, ei… muutamia minuutteja vain…
TILTIL. Eikö sinun teekään mieli tulla sisään?… Valo, kuule, mikä sinun on?… Olet kalpea, oletko sairas?