TULI. Nyt se jo kasteli ne!…
VESI. Kun te illan viileässä istahdatte Lähteiden reunalle — niitä on paljon täällä metsässä —, koettakaa ymmärtää, mitä he koettavat teille sanoa… En voi enempää… Kyyneleet tukahduttavat ääneni ja estävät minua puhumasta…
TULI. Ei juuri siltä näytä…
VESI. Muistakaa minua, kun näette karahviinin… Te tapaatte minut niinikään kannussa, ruiskukannussa, säiliössä ja vesijohdossa…
SOKERI simaisin suin. Jos muistossanne on vielä pienoinen paikka minullekin, johdattakaa mieleenne, että läsnäoloni joskus oli teille mieluinen… En voi sanoa teille enempää… Kyyneleet eivät sovi minun luonteelleni ja minun täytyy varoa, etteivät ne putoaisi varpailleni…
LEIPÄ. Jesuiitta…
TULI haukkuen. Karamelli! Karamelli! Karamelli!
TILTIL. Mutta missä ovat Kissa ja Koira? Minnekä he ovat joutuneet?
Samassa alkaa kuulua korvia vihlovaa naukunaa.
MITIL levottomasti. Mirri itkee! Joku rääkkää Mirriä…