Kissa tulee juosten sisään, karvat pystyssä, tukka hajallaan, vaatteet revittyinä, painaen nenäliinallaan poskeaan, niinkuin hänellä olisi hammastauti. Hän sylkee ja sähisee, kintereillään Koira, joka ahdistelee häntä purren, lyöden ja potkien.
KOIRA lyöden Kissaa. Siinä saat!… Riittääkö?… Tahdotko vielä? Siinä saat!… siinä!… siinä!…
VALO, TILTIL ja MITIL rientävät erottamaan heitä. Vahti? Oletko hullu?… Senkin vietävä!… Pois siitä!… Lakkaatko jo!… Onko moista nähty!… Maltahan, maltahan!…
Heidät erotetaan toisistaan
VALO. Mitä tämä on?… Mitä on tapahtunut?
KISSA vetistellen ja kuivaten kyyneliään. Tuo Koira kun… alkaa minua haukkua ja härnätä, panee nauloja soppaani, kiskoo minua hännästä, potkii ja repii, vaikka minä en ole tehnyt en niin mitään, en niin kerrassa mitään!…
KOIRA matkien. En niin kerrassa mitään, en kerrassa mitään… (Puoliääneen tehden halveksivan liikkeen) Sama se, sait saatavasi, sait saatavasi, ja tulet vieläkin saamaan!…
MITIL sulkien syliinsä Kissan. Mirri parka, sano minulle, mihin sinun koskee, minä itken kanssasi!…
VALO Koiralle ankarasti. Teidän käytöksenne on sitä sopimattomampi, kun panette toimeen moisen kiusallisen kohtauksen hetkellä, joka jo muutenkin on surullinen, koska meidän tuossa tuokiossa täytyy erota näistä rakkaista ystävistämme…
KOIRA yhtäkkiä selviten. Erotako?…