ÄITI TIL. Totta kai minä… Kukas sitten?
TILTIL. Sinä… niin… sinäpä sinä…
ÄITI TIL. Minäpä minä… Ei suinkaan minun naamani ole yöllä muuttunut. Mitä varten sinä sitten töllistelet minua kuin mitäkin ihmettä? Onko minulla ehkä nenä vinossa?
TILTIL. Voi, kuinka hauskaa on taas nähdä sinut!… Siitä on niin kauan, niin kauan!… Anna, kun minä suutelen sinua heti paikalla… Vielä, vielä, vielä… Ja tämähän on minun vuoteeni!… Olenko minä kotona!…
ÄITI TIL. Mitä tuo nyt on?… Etkö sinä vieläkään ole hereillä?… Ethän vain liene sairas?… Näytähän kieltäsi?… Kas niin, nouse pois vain ja pue päällesi…
TILTIL. Kas, olenko minä paitasillani!…
ÄITI TIL. Totta kai… Housusi ja liivisi ovat tuossa tuolilla… pian nyt vain…
TILTIL. Tämmöisenäkö minä sitten tein koko sen matkan?…
ÄITI TIL. Minkä matkan?
TILTIL. Senpä sen, viime vuonna…