ÄITI TIL yhä enemmän hämmästyen. Ukin ja mummon?…
TILTIL. Niin juuri, Muistojen maassa… matkamme varrella… He ovat kuolleet, mutta he voivat hyvin… Mummi leipoi meille kauniin luumutortun… Ja siellä oli kaikki pikku veljet Robert, Hanna ja hänen hyrränsä, ja Leena ja Paavo ja Kerttu…
MITIL. Kerttu kulki nelinkontan…
TILTIL. Ja Leenalla on yhä näppylä nenässä…
MITIL. Sinutkin me näimme eilen illalla.
ÄITI TIL. Eilen illalla? Mikäs kumma se on, koska minä panin teidät maata.
TILTIL. Ei, vaan Onnen puutarhassa, sinä olit paljoa kauniimpi, mutta kyllä me kuitenkin tunsimme sinut.
ÄITI TIL. Onnen puutarhassa? Missä se mahtanee olla…
TILTIL katselee häntä ja suutelee sitten. Niin, sinä olit kauniimpi, mutta minä pidän sinusta enemmän näin…
MITIL samoin suudellen. Niin minäkin, niin minäkin…