NAAPURIN VAIMO työntää pikku tytön Tiltilin syliin. Kiitä nyt, kiitä
Tiltiliä…
Tiltil yhtäkkiä ujostellen, peräytyen.
ÄITI TIL. Kah, Tiltil, mikä sinua vaivaa?… Pelkäätkö sinä pikku tyttöä, iso poika?… Kas niin, syleile häntä!… Kas niin… suutele häntä!… Paremmin… Ka, ethän ole koskaan ennen ujostellut… Vielä kerran!… Mutta mikä sinua oikein vaivaa?… Ethän vain rupea itkemään…
Suudeltuaan kömpelösti tyttöä Tiltil jää hetkeksi seisomaan hänen eteensä ja lapset katselevat toisiaan virkkamatta sanaakaan; sitten Tiltil silittää linnun päätä.
TILTIL. Onko se tarpeeksi sininen?…
PIKKU TYTTÖ. On kyllä… Olen niin iloinen…
TILTIL. Minä olen nähnyt sinisempiäkin, mutta niitä aivan ihan sinisiä, niitä ei saa kiinni, vaikka kuinka koettaisi…
PIKKU TYTTÖ. Ei se tee mitään, on tämäkin tarpeeksi kaunis…
TILTIL. Joko se on syönyt?
PIKKU TYTTÖ. Ei vielä… Mitä se syö?