VESI, joka turhaan on koettanut tunkeutua johtoon. En voi päästä takaisin johtoon…
SOKERI, joka häärii paperitötterönsä ympärillä. Minä särjin kääreeni!…
MAITO haikeasti ja ujosti. Minun pikku kannuni on rikottu…
HALTIJATAR. Olettepa te tyhmiä ja pelkureita!… Ennemmin elätte kurjissa laatikoissanne, luukuissanne, loukoissanne ja torvissanne kuin lähdette lasten mukaan, jotka menevät hakemaan Lintua?…
KAIKKI paitsi Koira ja Valo. Niin, niin! Heti! Heti! — Päästäkää minut johtooni!… ja minut laatikkooni!… Ja minut uuniini… Ja minut luukkuuni…
HALTIJATAR Valolle, joka katselee haaveillen lamppunsa siruja. Entä sinä, Valo, mitä sinä sanot?…
VALO. Minä lähden lasten kanssa…
KOIRA ilosta ulvoen. Minä myös, minä myös…
HALTIJATAR. Se on järkevää puhetta se. Sitäpaitsi on jo myöhäistä peräytyä; teillä ei ole enää valitsemisen varaa, teidän on kaikkien tultava meidän kanssamme… Mutta sinä, Tuli, elä lähentele ketään, sinä, Koira, elä härnää Kissaa, ja sinä, Vesi, seiso suorana ja koeta olla juoksematta joka paikkaan…
Ovelle isketään vimmatusti.