KISSA. Ja mitä sanoi Haltijatar siihen?…
LEIPÄ. Paukautti minua kepillään päähän ja vatsaan…
KISSA. Ja mitä sitten?…
LEIPÄ. Huomasin heti olleeni väärässä, mutta viime hetkessä päätti Valo ottaa kuutamohameen, joka oli Haltijattaren aarrearkun pohjalla.
KISSA. Kas niin, on tarpeeksi jaariteltu, aika rientää… On kysymys tulevaisuudestamme… Kuulittehan, mitä Haltijatar juuri sanoi, että tämän retken päättyessä päättyvät myöskin meidän päivämme… Se on siis saatava kestämään niin kauvan kuin mahdollista ja keinoilla millä hyvänsä… Ja sitten vielä yksi asia; meidän on ajateltava rotumme kohtaloa ja lastemme tulevaisuutta…
LEIPÄ. Hyvä! Hyvä!… Kissa on oikeassa…
KISSA. Kuulkaa, kun sanon… Meillä kaikilla tässä läsnäolevilla, eläimillä, ilmiöillä ja elementeillä, meillä on sielu, jota ihminen ei vielä tunne. Siitä syystä me olemme hänestä vielä jossain määrin riippumattomia; mutta jos hän löytää Sinisen Linnun, hän tulee tietämään kaiken ja näkemään kaiken ja me joudumme kokonaan hänen valtaansa… Tämän ilmaisi minulle juuri vanha ystäväni Yö, joka samassa on Elämän salaisuuksien vartija… on siis meidän etumme mukaista estää näitä lapsia, maksoi mitä maksoi, löytämästä tätä lintua, vaikkapa saattamalla vaaraan heidän henkensäkin…
KOIRA suuttuen. Mitä sinä sanot?… Sano se vielä kerta!…
LEIPÄ. Hiljaa!… Teillä ei ole puheenvuoroa!… Minä olen tämän kokouksen puheenjohtaja…
TULI. Kuka sinut on valinnut puheenjohtajaksi?…