TILTIL. Onko täällä hyvä olla?…
ISO-ISÄ TIL. Siinähän menee, siinähän menee; ja menisi vielä paremminkin, jos siellä vielä rukoiltaisiin…
TILTIL. Isä sanoi minulle, ettei enää pidä rukoilla…
ISO-ISÄ TII. Pitää, pitää… Rukoileminen on muistelemista…
ISO-ÄITI TIL. Niin, kaikki menisi hyvin, jos vain te hiukan useammin tulisitte meitä katsomaan… Muistatko, Tiltil?… Viime kerralla, kun minä tein sen kauniin omenatortun… Sinä söit ja söit niin, että tulit kipeäksi…
TILTIL. Mutta siitähän on vuosia, kun minä sain omenatorttua… Tänä vuonna ei tullutkaan omenia…
ISO-ÄITI TIL. Älä puhu tyhmyyksiä… Täällä niitä tulee aina…
TILTIL. Täällä onkin toista…
ISO-ÄITI TIL. Mitä? Toistako?… Ei mikään ole toista, niin kauan kun me voimme syleillä toinen toistamme…
TILTIL katsellen vuoroon iso-isää, vuoroon iso-äitiä. Et ole ollenkaan muuttunut, ukki, et ollenkaan, et ollenkaan… Eikä mummokaan ole ollenkaan muuttunut… Mutta te olette tulleet kauniimmiksi…