TILTIL. Vaiti sinä, pysy paikallasi ja koeta olla kohtelias… (Yölle)
Kas niin, olkaa hyvä ja antakaa minulle avaimenne…
YÖ. Onko sinulla mitään valtakirjaa?… Missä se on?…
TILTIL koskettaen lakkiaan. Tässä… tämä Timantti…
YÖ on pakotettu taipumaan. No niin… Siinä on, sillä aukeavat salin kaikki ovet… Mutta syytä itseäsi, jos sinulle tapahtuu joku onnettomuus… Minä en vastaa mistään.
LEIPÄ kovin levotonna. Onko se hyvinkin vaarallista?
YÖ. Vaarallista?… En ainakaan minä itse tiedä, kuinka siitä selviäisin, jos jotkut näistä pronssiovista avautuisivat kuiluun… Siellä on tuolla tämän salin ympärillä, sen basalttiluolissa, kaikki kivut, kaikki vitsaukset, kaikki taudit, kaikki kauhut, kaikki onnettomuudet, kaikki salaisuudet, jotka maailman alusta alkaen ovat elämää ahdistaneet… Vaivoin olen saanut heidät Kohtalon avulla sinne teljetyiksi; ei ole helppoa pitää kurissa noita kurittomia olioita. Pian näkyy, mitä tapahtuu, kun jokukaan heistä pääsee karkuun ja ilmestyy maailmaan…
LEIPÄ. Ikäni, kokemukseni ja uskollisuuteni nojalla olen minä näiden lasten luonnollinen holhooja; sallikaa sen vuoksi, rouva Yö, minun asettaa vastattavaksenne eräs kysymys…
YÖ. Kysykää…
LEIPÄ. Vaaran uhatessa, mitä tietä voi parhaiten päästä pakoon?…
YÖ. Sitä tietä ei ole olemassa.