VIIDES KUVAELMA
Metsä.
Metsä. — On yö. — Kuutamo. — Kaikenlaisia vanhoja puita, muun muassa tammi, pyökki, jalava, poppeli, kuusi, sypressi, lehmus, kastanja.
Kissa tulee.
KISSA tervehtien kaikkia puita. Terve kaikille puille!…
LEHDISTÖN HUMINA. Terve…
KISSA. Tämä päivä on tärkeä päivä!… Meidän vihamiehemme tulee pian tänne päästämään vapaaksi teissä piilevät voimat ja itse menettämään vapautensa… Hänen nimensä on Tiltil, hän on puunhakkaajan poika, sen, joka on tehnyt teille niin paljon pahaa… Hän etsii Sinistä Lintua, jota te siitä lähtien, kun maailma luotiin, olette pitäneet Ihmiseltä kätkössä ja joka yksin tuntee meidän salaisuutemme. (Lehvistössä humahtaa) Mitä sanoitte? Poppeliko puhui?… Niin on, hänellä on hallussaan Timantti, jolla on se voima, että se hetkeksi voi vapauttaa henkemme; se voi pakottaa meidät luovuttamaan Sinisen Linnun ja silloin me olemme lopullisesti Ihmisen vallassa. (Lehvistössä humahtaa) Kuka puhui? Tammiko? Kuinka voitte? (Tammen lehvissä humahtaa) Aina vain nuha?… Eikö Lakritsa enää hoida teitä?… ja ainako luuvalo vain vaivaa?… Teidän ei pitäisi pitää niin paljon sammalia jalkojenne ympärillä, se tulee siitä… Onko Sininen Lintu yhä teidän hallussanne? (Tammen lehvissä humahtaa) Mitä sanoitte?… Niin juuri, koska nyt sattui niin sopivasti, hänet on tuhottava… (Lehvistössä humahtaa) Mitä?… On, hänellä on mukanaan pikku sisarensa; kuolkoon hänkin. (Lehvistössä humahtaa) On kyllä, heillä on Koira mukanaan; häntä on mahdoton saada haihdutetuksi… (Lehvistössä humahtaa) Lahjoako?… Mahdotonta… Olen koettanut kaikkea… (Lehvistössä humahtaa) Kuusiko siellä puhui?… Hyvä on, sahauta vain arkkulaudat valmiiksi… Siellä on vielä Tuli, Sokeri, Vesi ja Leipä… He ovat kaikki meidän puolellamme, paitse Leipä, joka on hyvin epäluotettava… Valo yksin on kokonaan Ihmisen puolella, mutta hän ei tule… Olen yllyttänyt pienokaiset pujahtamaan tänne häneltä salaa, hänen nukkuessaan… Näin mainiota tilaisuutta ei enää koskaan tule… (Lehvistössä humahtaa) Kuka puhui? Ahaa, Pyökki!… Olette oikeassa: on ilmoitettava Eläimille… Onko Kaniinilla rumpunsa kunnossa?… Kai hän on näillä mailla?… Hyvä, rummuttakoon hän heidät koolle heti paikalla… Siinä ne tulevat!…
Kuuluu Kaniinin rummun etenevä ääni. Tiltil, Mitil ja Koira tulevat.
TILTIL. Täälläkö?
KISSA matelevasti, makeillen, hätiköiden, rientäen lapsia vastaan. Ah, siinähän te olette, pikku hallitsijani!… Olettepa te taas terveen näköinen ja kaunis tänä iltana… Riensin tänne ennen teitä ilmoittamaan tulostanne… Kaikki käy hyvin… Tällä kertaa me varmasti saamme Sinisen Linnun kiinni… Lähetin juuri Kaniinin rummuttamaan kokoon tämän paikkakunnan huomattavimmat eläimet… Ne tulevat jo tuolla puiden takana… Kuuletteko?… Ne hiukan arkailevat eivätkä uskalla lähestyä… (Kuuluu lehmien ammuntaa, sikojen röhkinää, hevosten hirnuntaa, aasien huutoja y.m.s. Hiljaa Tiltilille, vetäen hänet syrjään.) Miksi otitte mukaanne Koiran?… Sanoinhan jo, että hän on riidassa koko maailman kanssa, jopa puidenkin… Pelkään pahoin, että hänen läsnäolonsa heitä ärsyttää ja että kaikki menee myttyyn…