KAIKKI PUUT ja KAIKKI ELÄIMET. Ei, ei, ei!… Ei mitään epäilyä… Hirteen!… Kuolemaan!… Liian kauan on vääryys…! Hän on kauheasti käyttänyt väärin!… Murskatkaa hänet!… Syötäköön hänet!… Heti paikalla!… Heti paikalla!…
TILTIL Kissalle. Mikä heitä vaivaa?… Mistä he ovat tyytymättömiä?…
KISSA. Rauhoittukaa… He ovat hiukan hermostuneita siitä, että Kevät on myöhästynyt… Minä kyllä selvitän… luottakaa vain minuun…
TAMMI. Koska siis olemme yhtä mieltä, niinkuin luonnollista olikin, on meidän nyt toiseksi ratkaistava, kostotoimenpiteitä välttääksemme, mikä rangaistustapa olisi sopivin, mukavin, nopein ja varmin, mikä vähimmin jälille johtava, kun Ihmiset löytävät metsästä heidän pikku ruumiinsa…
TILTIL. Mitä tämä on?… Mitä hän aikoo?… Alan kohta saada tarpeekseni… Koska hänellä on Sininen lintu, niin antakoon hän sen ja heti…
SONNI astuu esiin. Mukavin ja varmin keino on se, kun puskaisen heitä vatsaan. — Saanko?
TAMMI. Kuka puhuu?
KISSA. Sonni…
LEHMÄ. Minun mielestäni olisi parasta malttaa mielensä… Minä en ainakaan sekaannu koko asiaan… Minun on jyystettävä puhtaaksi niitty, joka näkyy tuolla kuutamossa… Minulla on työtä tosissakin…
HÄRKÄ. Minulla myös. Muuten hyväksyn edeltäpäin kaiken, mitä muut tekevät…