MURATTI lähestyy pelokkaasti Koiraa. Jos se puree?…
KOIRA muristen. Päinvastoin! päinvastoin!… Minä vain suutelen sinua!… Koeta, niin saat nähdä… Tule lähemmä… Ka, tule lähemmä, senkin narukerä!…
TILTIL uhaten häntä kepillään. Vahti!…
KOIRA ryömien Tiltilin jalkojen juureen ja heiluttaen häntäänsä. Mitä käsket, pikku jumala?…
TILTIL. Laskeu pitkällesi, vatsallesi!… Tottele Murattia… Anna sitoa itsesi! Joll'et, niin…
KOIRA muristen hampaittensa välistä, Muratin häntä sitoessa. Senkin narukerä!… Senkin hirttonuora!… Vasikan kytkyt!… Sikain side!… Hyvä, rakas pikku jumala… katsohan… Se sitoo käpäläni… Se kuristaa minut kuoliaaksi!…
TILTIL. Syytä itseäsi!… Ole vaiti, pysy paikoillasi, olet sietämätön!…
KOIRA. Samapa se. Olet väärässä… Heillä on paha mielessä… Ole varuillasi, pikku jumala!… Nyt se sitoo kuononi… En voi enää puhua…
MURATTI on käärinyt Koiran kuin paketin. Mihin tämä on vietävä?… Nyt sillä on semmoinen kapula suussa, että ei ääntä päästä…
TAMMI. Sitokaa hänet lujasti tuonne, minun runkoni taa, paksuun juureeni!… Sittenpähän saamme nähdä, mitä hänelle on tehtävä… (Muratti ja Poppeli kantavat Koiran Tammen rungon taa.) Onko se tehty?… Hyvä on, ja nyt, kun olemme päässeet ikävästä todistajasta ja luopiosta, käykäämme päättämään, mitä oikeutemme ja totuutemme meille käskee… En tahdo teiltä salata, että mieleni on järkytetty ja että olen levoton… Ensi kerran on meille suotu tilaisuus tuomita Ihmistä ja antaa hänen tuntea voimaamme… Kaiken sen jälkeen, mitä hän on meille tehnyt, kaiken sen kuulumattoman vääryyden jälkeen, jota hän on meitä kohtaan harjoittanut, en luule olevan pienintäkään epäilystä siitä, mikä tuomio häntä odottaa…