TlLTIL Koiralle. Mene tiehesi siitä!…
KOIRA. Antakaa minun repiä sammaltohvelit tuon vanhan rähjän jaloista!… Pidettäisiin hauskaa vähän!…
TILTIL. Vaiti sinä!… Mene tiehesi!… Totteletko vai, elukka!…
KOIRA. Hyvä, hyvä. Minä menen… Mutta minä tulen, kun minua tarvitset…
KISSA hiljaa Tiltilille. Olisi ehkä varovaisinta sitoa hänet, muuten hän tekee tyhmyyksiä; puut suuttuvat ja kaikki päättyy pahoin…
TILTII. Milläpäs hänet sitoisi? Olen hukannut hänen kahleensa…
KISSA. Tuolla tulee juuri Muratti, häneltä saat lujat kahleet…
KOIRA muristen. Minä tulen takaisin, tulen takaisin!… Senkin rujo ja rampa pökkelö!… Senkin rääsyäijät!… Senkin lahokannot, räkäpetäjät!… Se on Kissa, joka heitä yllyttää… Mutta maltahan… Mitä sinä siinä kuiskuttelet, Juudas, Tiikeri, Iskariotti… Hau… hau, hau…
KISSA. Nyt sen näet, hän haukkuu kaikkia…
TILTIL. Hän on sietämätön, eihän täällä enää kuule omaa ääntään…
Herra Muratti, olkaa hyvä ja sitokaa hänet!…