KUUSI katsellen toisten puiden yli. Eläimet saapuvat… He tulevat
kaikki Kaniinin jälestä… Siinä on Hevosen henki, siinä Sonnin, siinä
Härän, siinä Lehmän, siinä Suden, siinä Lampaan, siinä Sian, siinä
Kukon, siinä Vuohen, siinä Aasin ja siinä Karhun…
Eläinten henget tulevat perätysten siinä järjestyksessä kuin
Kuusi luettelee ja istuutuvat puiden väliin, kaikki muut paitsi
Vuohi, joka kuljeksii erillään, ja Sika, joka alkaa tonkia
puunjuuria.
TAMMI. Ovatko kaikki saapuvilla?
KANIINI. Kana ei voinut jättää muniaan, Jäniksen oli juostava jonnekin asialle, Hirven sarvia särki, Kettu on sairas — tässä on lääkärin todistus — Hanhi ei ymmärtänyt, mistä on kysymys, ja Kalkkuna suuttui eikä tullut…
TAMMI. Heidän poissaolonsa on kovin valitettava asia… Mutta onhan meitä sentään riittämään asti… Te tiedätte, rakkaat veljet, mistä on kysymys. Tuo poikanen tuossa voipi taikakalun avulla, jonka hän on Maan Valloilta saanut, saada käsiinsä Sinisen lintumme, ja niin ryöstää meiltä salaisuutemme, joka on ollut hallussamme Elämän alusta… Tunnemme Ihmisen tarpeeksi hyvin tietääksemme, mikä on oleva kohtalomme, niin pian kuin tuo salaisuutemme on hänen tiedossaan. Sentähden on minusta, niinkuin kaikkinainen epäröiminen olisi yhtä typerää kuin rikoksellistakin… Hetki on vakava. Tämä lapsi on tuhottava, ennenkuin se on myöhäistä…
TILTIL. Mitä hän puhuu?…
KOIRA kierrellen Tammea ja näyttäen hampaitaan. Varo itseäsi, senkin lahopökkelö!…
PYÖKKI suuttuen. Hän uskaltaa parjata tammea!… Uskallatko sinä parjata Tammea?…
TAMMI. Oliko se Koira?… Ajakaa hänet ulos! Pois petturi seurastamme!…
KISSA hiljaa Tiltilille. Toimittakaa pois Koira… On olemassa väärinkäsitys… Minä kyllä selvitän kaiken… Mutta toimittakaa ensin Koira pois niin pian kuin suinkin…