TILTIL. Nimeni on Tiltil… Milloin minä voin saada Sinisen Linnun?…
TAMMI. Tiltil, puunhakkaajan poika?
TILTIL. Niin.
TAMMI. Isäsi on tehnyt meille paljon pahaa… Ja minunkin perheestäni hän on surmannut kuusisataa poikaani, neljäsataa seitsemänkymmentä viisi setää ja tätiä, tuhat kaksisataa orpanaa, kolmesataa kahdeksankymmentä miniää ja kaksitoista tuhatta lastenlasta…
TILTIL. Enhän tiedä… Ei hän ole tehnyt sitä tahallaan…
TAMMI. Mitä sinulla on täällä tekemistä? Ja miksi olet tullut päästämään henkemme heidän asunnoistaan?
TILTIL. Pyydän anteeksi, jos olen teitä häirinnyt… Mutta Kissa sanoi, että te sanoisitte, missä on Sininen Lintu…
TAMMI. Tiedän, sinä etsit Sinistä Lintua, se on: ilmiöiden ja onnen suurta salaisuutta, jotta Ihmiset voisivat tehdä orjuutemme vieläkin kovemmaksi…
TILTIL. Ei suinkaan sitä varten, vaan että Haltijatar Berylunen pikku tyttö tulisi terveeksi…
TAMMI vaatien häntä vaikenemaan. Kiittää… Eikö Eläimiä jo kuulu?… Missä ne viipyvät?… Tämä koskee heitä yhtä paljon kuin meitäkin… Ei ole asianmukaista, että me Puut yksin otamme vastuullemme seuraukset niistä ankarista toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä… Sinä päivänä, jona ihminen saa tietää, että olemme tehneet sen, mitä aiomme tehdä, on hän ryhtyvä meille kamalasti kostamaan… Päätöksemme tulee olla yksimielinen, jotta jokainen olisi pakotettu vaikenemaan…