LEHMUS tarkastellen lapsia. En tunne heitä… Ovat liian nuoria… Tunnen vain rakastuneita, jotka kuutamossa tulevat minua tervehtimään; ja kannun kallistajoita, jotka maistelevat oluviaan oksieni alla…
KASTANJAPUU olevinaan, hypistellen silmälasejaan. Keitä ne ovat nuo?…
Mieron kiertäjiäkö?…
POPPELI. Senjälkeen kun teistä, herra Kastanjapuu, on tullut suurkaupunkien bulevardipuu, te luulette, että kaikki, jotka…
PAJU lähestyy linkuttaen puukengissä. Voi, hyvä jumala, voi hyvä jumala… Joko ne taas tulevat nylkemään nahkani parkiksi?…
POPPELI. Hiljaa!… Tammi tulee linnastaan… Onpa hän taas aika huonon näköinen… Eikö hän mielestänne ole vanhentunut? Kuinka vanha hän oikeastaan lieneekään?… Kuusi sanoo, että hän on neljän tuhannen vuoden vanha, mutta minä luulen, että kuusi liioittelee… Olkaa vaiti, hän sanoo meille, mitä tämä kaikki tietää…
Tammi astelee hitaasti esille. Hän on tarumaisen vanha, päässään mistelikruunu ja yllään pitkä, vihreä kauhtana, joka on koristettu sammalilla ja jäkälillä. Hän on sokea, hänen valkea partansa liikkuu tuulessa. Hän nojaa toisella kädellään ryhmysauvaan ja toisella nuoreen tammeen, joka opastaa häntä. Sininen Lintu istuu hänen olkapäällään. Hänen lähestyessään muut puut asettuvat kunnioittaen riviin ja kumartavat.
TILTIL. Hänellä on Sininen Lintu… Pian, pian… Tulkaa tänne!…
Antakaa se minulle!…
PUUT. Vaikenehan toki!…
KISSA Tiltille. Paljastakaa päänne, se on Tammi!
TAMMI Tiltille. Kuka sinä olet?…