Pokerissa ei »bluffaaminen» ole suinkaan luvatonta, kuten kaikki tietävät. Siitähän peli juuri saakin toisen puolen hauskuuttaan, ja se antaa harkitsevalle, mutta nurjaonniselle pelaajalle mahdollisuuden siepata voiton itsellensä. Mutta se, joka siitä joutuu kärsimään, sadattelee aina pikemminkin vastustajaansa kuin onneansa, ja niinpä nytkin Punainen Mack kallistui eteenpäin, puristellen tiukasti käsiänsä. Tämä häviö hänen oli kostettava. Hän oli kärsinyt tappion. Hän saattoi jo aavistaa, millainen virnistys alkoi väikkyä Kääpiön suupielissä. Ja perästäpäin olisi Kääpiöllä jotakin sanottavaa.
»Emmeköhän korota panosrajaa?» ehdotti hän.
»Kuinka vain haluatte», urahti John Scovil, joka kaipasi toimintaa miltei yhtä kipeästi kuin Punainen Mack.
»Niin korkealle kuin tahdotte», myönsi Jerry.
»Taivaaseen saakka sitten», ärähti Punainen Mack. »Nähdäänpähän, miten peli sujuu, kun siinä on kunnollista rahaa.»
Kaikki alkoivat odottaa korttejansa äänettöminä, melkein tulistuneina.
Mutta odotusaika oli pitkä, sillä Nancy Scovilin jako oli kokonaan toisenlaista kuin Jerry Aikenin salamannopea suoltaminen. Hän kasasi kortit kuten rahaa laskeva pankinkonttoristi kasaa setelit. Hänen tunnontarkka peukalonsa nosti jokaista korttia erikseen ja sysäsi sen toisten sekaan. Hermostuneen Aikenin laskun mukaan hän sillä tavoin sekoitti pakkaa kymmenen kertaa ja alkoi sitten jakaa. Hän otti kortit yhden kerrallaan ja sijoitti ne huolellisesti kunkin pelaajan eteen. Katse suunnattuna kauas pilviin hän kostutti peukaloansa — kaikkien kortinpelaajien yhteinen inhoittava tapa — ja jatkoi jakoansa järjestyksellisesti. Punainen Mack sulki silmänsä ja kallistui taaksepäin, äänettömänä kestäen odotuksen tuskia. John Scovil alkoi supisten hokea luvattomia nimityksiä, ja Jerry mulkoili kuin hypähtämäisillään oleva tiikeri.
Vihdoin olivat kortit jaetut. Kaikki olivat mukana, ja jokainen vaihtoi kolme uutta korttia. Ennen vaihtoa ei siis kellään erinomaisia kortteja, mutta kaikki pelissä. Jerry alkoi; hän käytti vaatimattomasti hyväkseen panosrajan korotusta ja, pani peliin viisi dollaria. Punainen Mack vastasi siihen, samoin Kääpiö, ja Scovil lisäsi vielä viisi. Nancy vitkasteli, silmäillen kysyvästi taivasta. Hänen hidastellessaan olivat muut vain ärtyneen, epätoivoisen hiljaisia, mutta Jerry tarkkaili häntä katkeran tutkivasti, kiihkeästi. Jos Nancy viekoittuisi mukaan, jos hän häviäisi, niin varmasti se herättäisi hänet. Naiset eivät jaksa sietää häviötä.
»Vastaan kymmeneen», jupisi Nancy vihdoin. »Ja lisään viisi», jatkoi hän.
Jerry vilkaisi ensin häneen ja sitten kortteihinsa.