»Entä teillä, Aiken?»
»Malttakaahan», pyysi Nancy venytellen. »Minulla on vielä toinen pari, isä, ja se on parempi kuin sinun.»
Ja hän pani eteensä kaksi kuningasta.
»Nancy», sanoi hänen isänsä punastuen, »joskus tekee mieleni painaa sinut polvilleni ja läimäytellä sinua.»
»Kuningaspari ja seitospari», lausui Jerry nyökäten. »Se onkin aika hyvä yhdistelmä — joskus.»
Hän hymyili tytölle purevan ivallisesti.
»Menetänkö minä?» huokasi Nancy.
»Siltä näyttää», huoahti Jerry. »Nähtävästi ette tarvinnut isänne äsken antamaa opetusta, mutta tätä te tarvitsette — haluan näyttää teille, että kannattaa toisinaan jäädä pieniinkin.»
»Pankaa korttinne pöytään, jotta näemme ne!» kehoitti Punainen Mack.
»Olette puhunut yllin kyllin.»
»Ei hätäillä», virnisti Jerry. »Neiti Scovil tarvitsee aika paljon aikaa oivaltaaksensa jotakin, ja tahtoisin painaa tämän opetuksen hänen mieleensä. Katsokaa korttejanne ja punnitkaa voittomahdollisuuksianne», jatkoi hän, »ja kun arvelette tuntevanne seuranne — ja tunnette, miten kortit juoksevat — pysytelkää pienissä korteissa. Tämän pelin alussa minulla oli kaksi pientä, surkeata kakkosta. Ajatelkaahan! Niin, pari pientä kakkosta. Mutta vaihdossa sain vielä yhden — vielä yhden pienen kakkosen. Eihän se ole paljon? Eipä niin!» Hän nauroi tyytyväisesti. »Ei tosiaankaan paljon, mutta kuinka pieniltä, kuinka tavattoman pieniltä kaksi paria näyttää näiden kolmen pienen kakkosen rinnalla!»!