»Ihovoidetta!» huoahti Kalju. Hän vei käden otsalleen ikäänkuin olisi saanut ankaran iskun.
»Kerran oli tässä kaupungissa nainen», virkkoi hän. »Hän poistui jotensakin kiireellisesti, ja minä sain kasan hänen kimpsujansa. Kenties —»
Hän meni edellä myymälänsä pimeimpään nurkkaukseen ja valaisi lyhdyllään pölyistä hyllyä. Siellä oli lyhyt rivi pulloja. Hän tirkisti niitä läheltä ja luki nimityksiä ääneen:
»Hiusvettä, liikavarvaslääkettä, brilliantiinia —»
Hän keskeytti lukemisensa ja katsahti Jerryyn kasvoillansa äkkiä heränneen ymmärtämyksen ilme.
»Jos etsitte juotavaa ainetta, jonkunlaista tiivistettyä konjakkia», virkkoi hän, »voin vakuuttaa teille, etteivät nämä kelpaa. Olen maistanut niitä kaikkia.»
»En etsi», vastasi Jerry. »En halua juotavaa. Jatkakaahan!»
»Hennaa», jatkoi kauppias, »Florida-vettä —»
»Kas siinä!» huudahti Jerry iloisesti. »Ojentakaa tänne, naapuri!»
»Kuinka paljon sitä?»