»Tytönkö tähden?» kysäisi järjestysmies.
»Hänen silmiensä», vastasi Jerry. »Niissä on hornamainen voima.»
»Antaisin sata dollaria», huoahti järjestysmies istuutuessaan, »jos saisin hänet pois Numero Kymmenestä. Tämä kaupunki on aina ollut vain askeleen päässä helvetistä, mutta se tyttö on siirtänyt sitä senkin viimeisen askelen. Nyt olemme ihan portilla, Smith. Antoipa hän teille totisesti hauskan mällin tullessansa tänne nauramaan teille.»
Jerry puri hammasta, mutta seuraavalla hetkellä hänen silmänsä välähtivät eloisasti.
»Ei se ole mitään», sanoi hän, »siihen verrattuna, mitä minä teen hänelle päästyäni vapaaksi».
»Kun tuli siitä puhe», huomautti järjestysmies, »on minun saatava teiltä lupaus, ettette yritä karata, jos mielitte viettää yönne tässä huoneessa».
»En anna sanaani», torjui Jerry virnistäen.
»Sitten panen teidät rautoihin, naapuri.»
»Tehkää niin. Otan —»
Hänen lauseensa katkaisi terävä pamaus, revolverin laukaus.