»Nan, sinä olet ihan pähkähullu.»
»En ole. Te kaikki olette väärässä. Ensi kerran eläissäni olen täysin tervejärkinen ja selväpäinen.»
»Tarkoitatko, että lähtisit vaeltamaan jonkun tuollaisen hurjan miehen seurassa?»
»Minkä tähden en lähtisi?»
»Minkä tähden et? Tyttö, sinua hyljeksittäisiin kaikissa kunniallisissa seurapiireissä senjälkeen!»
»Ei suinkaan. Olen erinomaisessa turvassa, kun seurassani on kuka hyvänsä heistä. He saattavat olla pinnaltansa karkeita, mutta sisältä he ovat kunnianmiehiä.»
»Se saattaa olla totta, mutta miten New Yorkissa se ymmärrettäisiin?»
»Viisi New Yorkista! Minä olen siitä irti.»
Taaskin oli vähän aikaa hiljaista. Sitten Nancy kuuli isän jupisevan itsekseen: »Se ei ole mahdollista. Tämä on unta, ja minä herään varsin pian.»
Ääneen Scovil sanoi: »Lähditkö leiristä yksin?»