»Luuletteko te, että olisin ryöstänyt niiltä surkeilta lurjuksilta toimeentulonsa välineet?» torjui helläjalka kerkeästi. »Ei; kun he pötkivät tiehensä, viskasin revolverit heidän jälkeensä.»
»Ja he ottivat ne maasta?»
»Sitä en nähnyt. Olin pakahtumaisillani nauruun enkä senvuoksi pannut merkille kaikkia yksityiskohtia.»
»Oh!» ähkäsi Pete ja liikahti taaskin tuolillansa. »Toivoisinpa olleeni siellä näkemässä heidän juoksuaan.»
»Ei se ollut kerrassaan mitään», jatkoi Jerry keveästi. »Minä unohdan sen huomiseen mennessä. Ei kerrassaan mitään. En kiinnittäisi huomiota kymmeneenkään semmoiseen.»
»Hm!» hymähti Pete.
»Minkänäköisiä miekkosia he olivat?» kysyi Punainen Mack hiljaa.
»Rotevia miehiä. Niin, suunnilleen teidän kokoisianne, sanoisin.»
Jättiläisveikot suoristautuivat hiukan ja katsahtivat Jerryyn tutkivasti, mutta hänen hymynsä ei järkkynyt, ja hänen silmänsä pysyivät yhtä kirkkaan huolettomina kuin konsanaan.
»Ja nyt puhukaamme tämän illan suunnitelmista», ehdotti Jerry.