Hän sai tämän esiin avuttomasti, puoleksi sopertaen ja vilkui Hannaan, ikäänkuin täytyisi hänen lukea tämän silmistä, oliko hän oikeassa.
Mutta rouva Schorn katsoi hiljaisena eteensä, huomaamatta miehensä katsetta.
Rassmann keskeytti toverinsa nopeasti, puoleksi ivallisesti ja näköjään ylimielisesti:
"Näetkös, nyt olet tällä hetkellä itsekin kaunein egoisti. Vastoin tahtoasi olet vielä yhä liberalismin kahleissa. Mutta tulevaisuuden valtiossa ei vaimo saa kuten meidän päivinämme olla ainoastaan miehensä rakastajatar, joka luulee sentähden, että mies antaa hänelle leivän, täytyvänsä olla tälle alamainen elämänsä loppuun ja tähän ainaiseksi kytketty tavan vaatimusten mukaan. Ja tämä kaikki sulasta kiitollisuudesta… Jos mies voi tehdä kaikkea rankaisematta, täytyy sitä voida vaimonkin, nauttiihan hän ihmisenä oikeutta, joka on samanlainen kaikille. Sentähden käsitämme vapaan lemmenvaalin niin —"
Ja agitaattori selitti vapaan rakkauden oppeja tunnettuun tapaan.
"… Kukaan ei saa panna pahaksi vaimolleen, vaikkei hän jonakin päivänä enää pitäisi yhteiselämää mahdollisena tai jostakin syystä tahtoisi eroa. Ja jos hän tapaisi hänet uskottomuudesta, niin ei hänellä ole oikeutta hänelle suuttua, vaan se on pidettävä parhaana todistuksena siitä, etteivät he sovi toisilleen."
Schorn, yksinkertainen Schorn rohkeni tehdä vielä toisen huomautuksen:
"Mutta silloinhan on avioliitto menettänyt merkityksensä, jos sen voi aivan ilman vaivaa purkaa, silloin on mennyttä se pyhyys, jossa oikeastaan piilee kaikki runollisuus, silloinhan tarvitaan enää vain rakastaj…"
Kunnon Schorn keskeytti äkkiä ja vilkasi taasen vaimoonsa, joka sillä välin oli sytyttänyt lampun ja istui käsityönsä ääressä, ikäänkuin ei kuulisikaan miesten keskustelua.
Nuori mestari jatkoi keskusteluun kokonaan syventyneenä: