Hän koetti tempautua irti.
"Vain sitä mitä tekisin, jos vapaa lemmenvaali tulisi voimaan."
"Ja nyt tahdotte jo siihen valmistua?"
Hanna nauroi.
"Ah, älkää pilkatko, olettehan kuitenkin tekin sosialisti ja kannatatte yhdenvertaisuutta. Antakaa minulle suudelma.
"Kuulkaa, alhaalla puodissa soi, päästäkää minut, joku tulee. Älkääkä puhuko enää minulle niin."
Mutta hän ei sanonut sitä suuttuneena. Rassmann toivoi enemmän kuin koskaan, että hän kyllä saavuttaa päämääränsä. — — —
Oltiin teatterissa.
Rouva Schorn oli arvannut oikein: arvoisan pikkukaupungin melkein koko hienosto oli rouvineen ja tyttärineen levittäytynyt etumaisille istuimille ja olivat jo neljännestunnin ajan odottaneet kappaleen alkamista.
Ajottaiset teatterinäytännöt metsästysseuran talolla muodostivat aina suuren tapahtuman, ja kaupungin molemmat pikkulehdet, joista toinen nimitti itseään konservatiiviseksi, toinen liberaaliseksi, kumpikaan tietämättä miksi, olivat jo edeltäpäin tehneet viittauksia kappaleeseen, joka kuului kuuluisimpiin Ranskan joka päivä maailmalle levittämistä komedioista; oliko siis ihme, jos kaupungin koko ylhäinen maailma riensi viettämään mielestään nautintorikasta iltaa.