Hän otti aukileikatun, vielä puhtaalta näyttävän kuoren kirjeestä, jonka hän muutamia päiviä sitte oli saanut eräästä pikkukaupungista samanmieliseltä toveriltaan, laittoi väärän kirjeen, jonka käsialan hän ymmärsi muovata samannäköiseksi kuin osote kuoressa, ja "uusi kepponen" oli valmis toteutettavaksi.
Schorn oli aamupäivällä aivan yksin työpajassaan, kun suuri toveri äkkiä iloisesti liikutettuna, kirje kädessään, astui hänen luoksensa ja sanoi:
"Vilhelm, Vilhelm, millainen onni minua on potkaissut! Minut valitaan valtiopäiville!"
Schorn katsoi suurin silmin, sitte kysyi hän ilosta miltei tukehtumaisillaan:
"Onko se todellakin totta, Gustav? Ei, sinä lasket leikkiä."
"Kyllä, totta se on. Minäkin luulin ensin uneksivani, mutta täällä on kirjotettu mustaa Valkoselle. Dingskirchissä tapahtuu täytevaali. Vaalikomitea on minut yksimielisesti valinnut ehdokkaaksi ja kysyy nyt — luonnollisesti vain muodon vuoksi — suostunko minä. Tietysti en tuumi hetkistäkään. Toiveet ovat nyt sosialistilla paremmat kuin milloinkaan. Ei ole kysymystäkään, etten pääsisi lävitse. Dingskirchissä ovat etupäässä vanhoilliset ja sosialistit vastatusten. Edellisessä vaalissa voittivat edelliset ainoastaan 200 äänen enemmistöllä. Nykyisen mielialan vallitessa menettävät he vähintään puolet äänistään, jotka tulevat minun hyväkseni. Mutta nyt täytyisi ahkerasti agiteerata ja siihen tarvitaan rahaa. Siitä kirjottaa komiteakin. Tarvittaisiin vielä vähintään viisisataa taalaria, jotta asian saisi hyvään käyntiin ja minun valintani varmaksi. He kysyvät, eikö minulla kenties olisi apulähteitä tiedossani. Mutta lue toki itse. Oi, tämä on kaunein päivä elämässäni. Jos tosiaankin läpäisisin vaalissa, olisi se ihanaa. Silloin olisin vasta oikealla paikallani ja voisin edustaa oikeutta maailman edessä. Oi kuinka silloin vaikuttaisinkaan puolueemme hyväksi!"
Hän näytti aivan pursuvan onnesta ja autuudesta, kun hän ojensi
Schornille kirjeen, mutta piti kuoren tarkotuksella kädessään.
Sitte harppaili hän pitkin askelin huoneessa edestakaisin ikäänkuin ei voisi vieläkään käsittää tätä äkillistä yllätystä ja täytyisi antaa kiihtymyksensä kuohua loppuun.
Schorn silmäili nopeasti kirjeen lävitse, ja samalla saattoi huomata, kuinka rivi riviltä hänen kasvonsa kirkastuivat ja ilmaisivat iloisinta osanottoa. Samalla nyökäytti hän tuontuostakin päätänsä, ikäänkuin tahtoisi jokaisen sanan vahvistaa.
"Helkkarissa", sanoi hän sitte äkkiä ojentaen Rassmannille kätensä. "Onnittelen sydämeni pohjasta, Gustav. Valtiopäivämiehen valtuudet, ne ovat sinulta vielä puuttuneet. Sinä olet mies aivan sitä varten. Sinun täytyy heti kirjottaa, että otat ehdokkuuden vastaan. Heti paikalla!"