"Kolmekymmentäkuusi killinkiä, lapseni!"
"Kolmekymmentäkuusi killinkiä! Oletkos vallan villissä, Olli — kolmekymmentäkuusi killinkiä! Jos olisit tinkinyt, niin olisit varmaan saanut kolmellakymmenellä, kentiesi kahdeksallakolmattakin."
"Sitä en usko, ja kaikissa tapauksissa sitä ei enään voi auttaa."
"No, entäs tämä portviini sitte, mitäs tämä maksaa?"
"Yhden ja kaksitoista, jos vielä senkin tahdot tietää — se on huokea hinta."
"Ja sinä sanot sitä huokeaksi hinnaksi — yksi ja kaksitoista! Ei, se on kaukana huokeasta; sillä onhan portviiniä, ja erittäin hyvää portviiniä sentään, kolmenkymmenenkuuden killingin maksavaa — sen tiedän varmaan."
"Mutta onpa myöskin portviiniä, joka maksaa kolme riksiä puteli ja vielä enemmänkin, voin sinulle kertoa."
"Sinä kentiesi kadut, ettet semmoista ottanut, mutta minä sanon sinulle, minä, että kolmenkymmenenkuuden killingin olisi ollut kyllin hyvää niille, jotka tulevat tänään tänne."
"Etkös siis tiedä, että rovasti ja asessori ovat myös vierainamme — ne, joilla itsellään on aina hyviä tavaroita tarjottavana?"
"Niin, siitä on kentiesi sinulle ollut hyvää, vaan ei koskaan minulle."