* * * * *
Vuosi sihteeri Lundbergin häiden jälkeen tulivat Kalle ja Hanna onnelliseksi aviopariksi.
Maisteri Lahja ei myöskään jäänyt osattomaksi. Mamseli Katri armahti häntä ja antoi hänelle sydämensä ja kätensä, kun hän vuotta jälkeen yllä kerrotuista tapauksista sai alapapin viran. Hänestä tuli oikein hyvä ja ymmärtäväinen vaimo, joka hyvin katsoi miestänsä ja piti aina yön-aikoina ovet ja ikkunat niin suljettuina, ettei suinkaan murtovarkaita, olivatpa sitte kaksi- tahi nelijalkaisia, pääsnyt huoneesen.
Mitä vihdoin sihteeri Lundbergiin tulee, niin lisättäköön se hänestä, että hän eli monta vuotta jotenkin tyytyväisenä osaansa. Vaanjunkkari ja vieläpä komisariuskin joskus tervehtivät häntä ja pelasivat "kolmimiestä" ja "kaksikkoa",[3] jolloin talon rouva itsekin oli seurassa ja kilisti lasia heidän kanssansa. Kun vaanjunkkari niissä tiloissa toisinaan alkoi puhua "urostöistänsä," muistutti sihteeri usein vähän pistävästi.
"Kaikkein paras urostyö oli kuitenkin se, kun, hyvä veli, hyökkäsit miekkoinesi Fylaksia vastaan."
Silloin vaikeni vaanjunkkari hetkeksi; vaan heidän ystävyytensä ei sentähden kuitenkaan tullut häirityksi.
VIITESELITYKSET:
[1] Tapahtumat ovat Ruotsissa mainitun järven tienoilla tapahtuneet; Ruotsissa myös kertomus alkuperäisin tehty. Suomentaja.
[2] Pour contenance.
[3] Korttipelit, ruots. "träkort" ja "tuting." Suoment. muist.