Hirvenlihaa pidetään suuressa arvossa eikä se herkullisuudessa jää jälkeen antiloopin, saksanhirven eikä härän sukuisten eläinten lihasta. Sitä on verrattu mureaan häränlihaan, jolla on metsänriistan maku; ja suolatusta ja kuivatusta reisilihasta saadaan herkkupala, joka tunnetaan "reisikielen" omituisella nimellä.
Luonnollisesti hirveä, josta saadaan noin oivallista lihaa ja niin suuret määrät, innokkaasti metsästetään sen turmioksi. Ollen vain huononlainen juoksija ja aina varsin lihava, on ajo tavallisesti lyhyt ja päättyy siihen, että hirvi kaadetaan, nyljetään ja paloitellaan. Tämä metsästys ei ole suuresti kiihoittavaa, paitsi sitä, ettei hirveä saada käsiin joka päivä. Helppous niiden saavuttamisessa, yhtä hyvin kuin niiden lihan arvo, on johtanut tämän antilooppilajin harvenemiseen; ja vain etäisissä seuduissa saattaa tavata niitä lauman.
Nyt ei oltu nähty ainoatakaan hirveä sitten heidän saapumisensa, vaikka silloin tällöin oli havaittu jälkiä, ja Hendrik halusi useasta syystä saada yhden. Hän ei ollut eläessään ampunut hirveä — se oli yksi syy — ja toinen oli, että hän halusi hankkia varastoon sitä erinomaista lihaa, joka niin runsain määrin peittää tämän eläimen kylkiä.
Senpä vuoksi Hendrik suurella ilolla kuuli eräänä aamuna sanoman, että hirvilauma oli nähty ylemmällä tasangolla eikä kaukana. Swartboy, joka oli ollut kallioilla, toi tämän tiedon leiriin.
Hukkaamatta enempää aikaa kuin mikä meni suunnan selville saamiseen Swartboylta, Hendrik nousi kvaggansa selkään, pani pyssyn olalleen ja ratsasti pois laumaa etsimään.
Ei kaukana leiristä oli helppo rotkotie, joka johti vuorta ylös ylempänä olevalle tasangolle. Se oli jonkinlainen sola tahi kuilu; ja päättäen sen pohjalla olevista eläinten lukuisista jäljistä käytettiin sitä nähtävästi paljon tienä ylemmältä tasangolta sille, jossa lähde ja virta olivat. Eräät elukat, kuten seebrat ja kvaggat ja muut, jotka kernaammin oleskelevat kuivalla erämaatasangolla, pitivät tapanaan tulla tätä polkua pitkin vettä halutessaan.
Ylös solaa Hendrik ratsasti, ja tuskin hän oli saapunut sen yläpäähän, kun hän huomasi hirvilauman — seitsemän vanhaa härkää — noin mailin päässä ylemmällä tasangolla.
Siellä ei ollut piilopaikkaa, joka olisi kettuakaan suojannut. Ainoana kasvullisuutena lähellä hirvien olinpaikkaa oli hajallaan kasvavia aloeita, euphorbioita sekä muutamia surkastuneita pensaita ja kuivan ruohon tupsuja, erämaalle luonteenomaisia. Ei ollut ainoatakaan kyllin suurta puuryhmää, joka olisi suojannut metsämiestä hänen riistansa silmiltä; ja Hendrik johtui heti siihen päätökseen, ettei hirvien luo voinut "hiipimällä" päästä niiden siinä asemassa ollessa.
Vaikka Hendrik ei ollutkaan koskaan metsästänyt tätä antilooppia, tunsi hän hyvin sen tavat, ja tiesi miten sitä oli ajettava. Hän tiesi, että se oli huono juoksija; että mikä vanha hevonen tahansa saavuttaisi sen; ja että hänen kvaggansa — neljästä kesytetystä nopein — voisi sen myös tehdä.
Oli vain siis kysymys ajoon lähdöstä. Jos hän voisi päästä kyllin lähelle härkiä saadakseen kunnollisen alun, uuvuttaisi hän ajamalla varmasti yhden. Tulos voisi olla toisenlainen, jos hirvet pitkän matkan päästä huomaisivat vaaran ja rientäisivät pois yli tasangon.