Koko perheestä oli Hendrik metsänkävijä ennen muita. Hän tavallisesti hankki varastoa ruokasäiliöön; ja sellaisina päivinä, jolloin ei oltu norsunmetsästyksellä, oli Hendrik ulkona yksinään ahdistamassa antilooppeja ja muita elukoita, jotka olivat heidän tavallisena elatuksenaan. Hendrik piti pöydän hyvin varustettuna.
Antiloopit ovat Etelä-Afrikan pääasiallista riistaa — sillä Afrika on ennen kaikkea antilooppien maa. Olet kenties ihmeissäsi kuultuasi, että koko maailmassa on seitsemänkymmentä eri antilooppilajia — että enemmän kuin viisikymmentä niistä on afrikalaisia ja että vähintään kolmekymmentä asustaa Etelä-Afrikassa — nimittäin siinä mantereen osassa, joka on Hyväntoivonniemen ja Kauriin kääntöpiirin välillä.
Tarvittaisiin siis kokonaisen kirjan laajuus, jotta voisi antaa kunnollisen selostuksen — erikoistutkielman — antiloopeista yksin; ja siihen minulla ei tässä ole tilaa. Nyt saatan vain sanoa, että Afrika on suurin antilooppimaa, vaikka monta oivallista lajia elelee myös Aasiassa — että Amerikassa ei ole kuin yksi laji, "haarasarvi", jonka jo hyvin tunnette (Romaanista "Mississippin metsästäjäpojat". Suom.) — ja että Euroopassa on kaksi, joskin toinen niistä, yleensä tunnettu vuorivuohi, on yhtä paljon vuohi kuin antilooppi.
Edelleen huomautan, että nuo seitsemänkymmentä eläinlajia, jotka luonnontutkijat luokittavat antilooppeihin kuuluviksi, eroavat toisistaan suuresti muodon, suuruuden, värin, karvan, tapojen puolesta, lyhyesti sanoen, niin monessa suhteessa, että niiden luokittaminen antiloopin nimeen on todella varsin mielivaltaista. Muutamat ovat lähellä vuohen sukua; toiset ovat enemmän saksanhirven näköisiä; toiset muistuttavat härkää; muutamat ovat läheistä sukua puhvelille, kun taas joillakin lajeilla on useita villilampaan tunnusmerkkejä.
Yleensä ne kuitenkin ovat enemmän saksanhirven kuin minkään muun eläimen näköisiä; ja niiden useita lajeja sanotaan yleisessä puhekielessä hirviksi. Useat antiloopit ovatkin todella enemmän eräiden hirvilajien kuin omien sukulaistensa näköisiä. Niiden ja hirvien välinen pääeroavaisuus on se, että antiloopeilla on sarveis-sarvet, jotka ovat kestävät eli pysyvät, kun taas hirvellä on luiset, jotka putoavat vuosittain.
Kuten hirvilläkin on eri antilooppilajeilla varsin erilaiset tavat. Toiset asustavat laajoilla avoimilla tasangoilla; toiset sankoissa metsissä; toiset kuljeksivat virtojen varjoisilla rantamilla, kun taas muutamat oleskelevat äkkijyrkillä kallioilla tahi vuorten kuivissa kuiluissa. Muutamat syövät ruohoa, kun taas toiset, vuohentapaiset, pitävät enemmän puiden lehdistä ja pehmeistä vesoista. Itse asiassa ovat näiden elukoiden tavat niin erilaisia, että mikä lieneekin jonkun alueen tahi maan luonne, se havaitaan yhden tahi useamman lajin mielipaikaksi. Jopa varsinaisella erämaallakin on antilooppinsa, jotka pitävät paahtavaa ja vedetöntä lakeutta parempana kuin hedelmällisintä ja vihannoivinta laaksoa.
Kaikista antiloopeista on hirviantilooppi eli "caana" (A. oreas) suurin. Se on hartioiden kohdalta runsaasti seitsemäntoista kämmenenleveyttä — ollen siis varsin suuren hevosen korkuinen. Suuri uroshirvi painaa yli neljäsataa kiloa. Se on raskasmuotoinen ja huonohko juoksija, koska ratsastava metsämies voi ilman ponnistusta sen saavuttaa laukaten. Sen yleiset suhteet eivät paljoa eroa tavallisesta härästä, mutta sen sarvet ovat suorat ja kohoavat kohtisuoraan päälaelta eroten vain vähän toisistaan. Ne ovat kahden jalan pituiset, ja harjanne kulkee kierteisesti niiden ympäri miltei kärkeen asti. Naaraan sarvet ovat pitemmät kuin uroksen.
Hirviantiloopin, kuten useimpien antiloopien, silmät ovat suuret, kirkkaat ja liikuttavat, ilman minkäänlaista hurjaa ilmettä; ja tämä eläin, vaikka onkin niin suuri ja voimakas, on mitä vaarattomin luonteeltaan — ryhtyen taisteluun vain epätoivoon saatettuna.
Tämän antiloopin yleinen väri on tummanruskea punaisenruskein vivahduksin. Toisinaan on värimultaan vivahtava tuhkanharmaa vallitsevana värinä.
Hirviantilooppi on yksi niitä antilooppeja, jotka näyttävät olevan vedestä riippumattomia. Sitä tavataan erämaatasangoilla kaukana niin hyvin lähteestä kuin virrastakin; ja näyttääpä se pitävän enemmän sellaisista seuduista — kenties siellä vallitsevan suuremman turvallisuuden tähden —, vaikka se myöskin on hedelmällisten ja metsäisten seutujen asukas. Se elää laumoissa, molemmat sukupuolet erillään, ja sitä tavataan joukoissa, joissa on kymmenestä sataan yksilöön.