Ja van Bloomin kekseliäisyys löysi keinoja, joilla se saatiin markkinoille.
Näihin aikoihin kaivettiin toinen suuri salahauta lähelle kalliosolaa, ja siihen joutui monta kvaggaa satimeen; ja sitten seurasi jännittäviä näytelmiä, kun näitä villiä elukoita kesytettiin valjaita kantamaan ja opetettiin vetämään vankkureita.
Suurella vaivalla ne saatiin kuitenkin opetetuiksi — vanhat pyörät, yhä erinomaisessa kunnossa, tekivät pakkorattaiden virkaa. Sitten laskettiin vankkureiden runko alas puusta ja se sai vielä kerran uudistaa tuttavuutensa vanhojen toveriensa, pyörien, kanssa; kuomuteltta levitti suojelevan varjonsa kaiken yli; ja valkeat ja keltaiset puolikuut ahdettiin sisään; ja kvaggat valjastettiin, ja Swartboy, nousten "voor-kistille", paukautteli vielä kerran pitkää bambupiiskaansa; ja pyörät, hyvin voideltuina norsunrasvalla, pyörivät jälleen iloisesti!
Miten hämmästyneitä olivatkaan Graaf Reinetin kelpo asukkaat, kun eräänä aamuna kuomuverhoiset vankkurit, kahdentoista kvaggan vetäminä ja neljän samanlaisten eläinten selkään nousseen ratsastajan seuraamina, pysähtyivät heidän pikku kaupunkinsa torille. Miten hämmästyneitä he olivat nähdessään, että nämä vankkurit olivat täpötäynnä norsunluuta, lukuunottamatta pientä nurkkaa, jossa istui kaunis tyttö kirsikkaposkineen ja vaaleine pellavatukkineen; ja miten he ilostuivat saadessaan tietää, että sekä norsunluun että kauniin tytön omistaja ei ollut kukaan muu kuin heidän vanha ystävänsä ja suuresti kunnioittamansa oman kaupungin asukas, kenttäkornetti van Bloom!
Lämpimät tervetuliaiset sai norsunmetsästäjä Graaf Reinetin torilla ja, mikä myös oli tärkeätä, vilkkaan menekin norsunluulleen.
Siihen aikaan juuri sattui norsunluu olemaan korkeassa hinnassa. Eräitä esineitä — en muista mitä — joiden pääosan piti olla valmistettu puhtaasta norsunluusta, oli tullut muotiin ja yleiseen käytäntöön Euroopan maissa, ja siitä oli seurauksena tämän arvokkaan kauppatavaran lisääntynyt kysyntä. Se oli onnellinen sattuma takaisin tulleelle metsämiehelle, joka saattoi heti myydä varastonsa, ei ainoastaan puhtaasta rahasta, vaan niin erinomaiseen hintaan, että tuotti hänelle lähes kaksi sen vertaa kuin hän oli arvioinut saavansa!
Hän ei ollut tuonut sitä kaikkea mukanansa, koska sitä oli enemmän kuin mihinkään vankkureihin olisi mahtunut. Toinen kuormallinen oli jäänyt, kätkettynä lähelle nwanapuuta, ja sen vuoksi oli tehtävä sinne matka.
Se tehtiin ajallansa ja loputkin saapuivat onnellisesti Graaf Reinetiin, ja luovutettiin norsunluukauppiaille, jotka olivat sen jo ostaneet.
Tuloksena oli mainio omaisuus puhtaassa rahassa. Kenttäkornetti oli taas rikas!
Nyt emme voi seurata hänen tarinaansa kauemmaksi kuin sanoa, että hän suuren metsästyksensä tuloilla saattoi ostaa takaisin vanhan tilansa ja varustaa sen erinomaisesti mitä parasta rotua olevilla hevosilla, sarvikarjalla ja lampailla; että hän nopeasti kohosi varallisuudessa ja maallisessa arvossa; että hallitus antoi hänelle luottamuksensa ja palautettuaan hänet ensin vanhaan kenttäkornetin toimeen pian senjälkeen ylensi hänet "landdrostiksi" eli alueen ylimmäksi hallitusmieheksi.