Pauw-lintu ei ollut kuitenkaan vielä huomannut metsästäjiä. Nämä olivat nähneet vilahduksen siitä, ennenkuin ilmestyivät esiin pensaikosta, ja olivat pysähtyneet oitis sen nähtyänsä.
Miten tulisi Swartboyn lähestyä sitä? Se oli kolmensadan kyynärän päässä jokaisesta piilopaikasta, ja maa oli niin puhdas kuin vastaharavoitu niitty. On totta, ettei aukeama ollut suuri. Swartboy olikin todella hiukan hämmästynyt nähdessään pauw-linnun näin pienellä aukiolla, sillä nämä linnut elävät vain laajoilla avonaisilla tasangoilla, missä ne voivat huomata vihollisensa pitkän matkan päästä. Aho ei ollut suuri, mutta katseltuansa trappia muutaman minuutin metsämiehet näkivät sen päättäneen pysytellä keskustassa, eikä se osoittanut mitään halua syödessään kulkea kummankaan puoleista tiheikköä kohti.
Kuka muu tahansa, paitsi bushmanni, olisi ollut toivoton, mitä tämän linnun ampumiseen tuli; mutta Swartboy ei heittänyt toivoaan.
Pyytäen toisia olemaan hiljaa hän hiipi edelleen viidakon reunaan ja asettui tuuhean lehtevän pensaan taakse. Sitten hän alkoi päästää kuuluviin ääniä, aivan samanlaisia kuin trappiuros haastaessaan vastustajaa taisteluun.
Kuten teerensuku, on trappikin moniavioinen ja tietysti kauhean mustasukkainen ja taisteluhaluinen eräinä vuodenaikoina. Swartboy tiesi juuri silloin olevan pauw-lintujen "taistelukauden" ja toivoi matkimalla niiden otteluhaastetta vetävänsä linnun — hän näki, että se oli kukko — nuolensa ulottuville.
Niin pian kuin trappi kuuli äänen, kohoutui se täyteen mittaansa, levitti mahtavan pyrstönsä, laski siipensä, kunnes pisimmät sulat laahasivat pitkin ruohoa, ja vastasi huutoon.
Mutta Swartboyta hämmästytti nyt se, että hän luuli kuulevansa kaksi yhtaikaa päästettyä huutoa, yhden vastauksen asemasta!
Se ei osoittautunutkaan mielikuvitukseksi, sillä ennenkuin hän ehti uudistaa houkuttelun, kuului jälleen linnun uhmaava vaatimus, ja siihen vastattiin samanlaisin huudoin toiselta taholta.
Swartboy katsahti siihen suuntaan, josta jälkimmäinen tuli; ja siellä oli varmasti toinen trappi, joka näytti kuin pilvistä pudonneen tai luultavammin oli juossut esiin pensaitten suojasta. Se oli joka tapauksessa kulkenut hyvän matkan aukeaman keskustaa kohti, ennenkuin metsästäjä sen huomasi.
Nuo kaksi näkivät nyt toisensa täydellisesti; ja niiden liikkeistä saattoi kuka tahansa päättää, että taistelu varmasti syntyisi.